Luennon aluksi luennoitsija toi esille käsitteen GDP-indeksi, joka oli minulle outo. Käsite sinänsä kuvaa elintasoa kussakin maassa= tulot/asukas. Toisaalta voi todeta, että köyhissä maissa vaatimukset ovat paljon pienemmät kuin kehittyneissä maissa. Asumiskustannukset ovat pienemmät, samoin vaatetus. Huvituksiin ei juurikaan mene rahaa, sillä he järjestävät itse huvinsa eikä pääsylippumaksuja ole! Norja on odotetusti kärjessä öljytulojensa takia.

 

Terveyttä on yritetty määritellä monella tavalla. Yksi lisä voisi olla se, että ihminen tuntee olevansa terve ja ajattelee, että se riittää. Jos haaveilee täydellisyyttä, niin ei tunne itseään koskaan terveeksi. Toinen määritelmä voisi olla: riittävä toimintakyky ikään nähden. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos voisi arvioida riittävyyden.

 

Kehitysmaissa eliniän odote on lyhyt johtuen huonosta hygieniasta ja terveellisen ravinnon puutteesta; liikuntaa he saavat varmaan riittävästi. Silmiinpistävää on, että rasvojen, proteiinien ja kalorien määrät ovat kohdallaan, mikä näkyy hoikkuutena verrattuna kehittyneisiin maihin. Tavoitteena on alentaa lapsikuolleisuutta kehitysmaissa. Siitä syntyy varmaan katastrofi, jos ehkäisy ei ole mukana samanaikaisesti. Elintason lasku kiihtyisi ja köyhyys entisestään.

 

Terveyden edistämisessä tulisi palata 1800- luvulla aloitetun piirilääkärijärjestelmän perustamisen syihin: sairauksien ehkäisy. Aika ja varat ovat kuluneet lähinnä sairauksien hoitoon.

 

Kehitysmaissa teveyden edistämisen lähtökohdat olisivat: yhteisön mukaan tulo, kultturin huomioiminen, hygienian parantaminen. Tuntuu aivan ihmeelliseltä, että sellainen laite kuin kompostivessa ei ole löytänyt paikkaansa kehitysmaissa. Kehitysapurahat pitäisi suunnata ensin tähän kohteeseen. Suomessa on halpoja vessoja, jotka ovat yksinkertaisia käyttää. Mitään monimutkaista rakennetta sinne ei kannata edes ajatella. Toinen ihmettelyn aihe on mielestäni se, ettei niitä käsipumppuja saada enempää käyttöön. On suuri julkisuus, kun johonkin kylään on saatu 1 pumppu. Ei tuo liene kovin kallis. Paljon näkee kuvia kehitysmaista, mutta niissä näkyy yleensä vain naiset tai valkokauluksiset miehet. Voisi kysyä heiltä yhden kysymyksen: oletteko mielestänne terve? Vastaus voisi olla monen suusta myönteinen. Se näkyy jo kauas kasvoilta. Ensio

 

 

 

 

 

Bengt Lindströmin luennon herättämät ajatukset.

Ei ole kovinpitkä aika siitä, kun vammaiset haluttiin sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle pois näkyvistä. Hyvin hitaasti tuli myöskin esim. kaupunkisuunnittelussa huomioon otetuksi vammaisten tarpeet liikkumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen helpottamiseksi. Luento oli esimerkki siitä, että vammainen voi elää suhteellisen normaalia elämää. Tässä täytyy kyllä muistaa, että se on paljon ihmisen persoonasta johtuvaa, että pystyy mukautumaan omaan poikkeavaan olotilaan. Suhtautumisessa omaan vajavaisuuteen voi vaikuttaa se, onko syntymästään vammainen vai myöhemmässä vaiheessa. Uskoisin syntymästään vammaisen olevan henkisesti vahvempi kestämään oman vajavaisuutensa.

 

Tulevaisuus voi olla aika pelottava, kun sikiötutkimuksissa voidaan määritellä, syntyykö vammainen lapsi, jolloin on houkutus keskeyttää raskaus. Tässä on kysymys eräänlaisesta rodun jalostuksesta. Mielestäni yhteiskuntaan kuuluu niin vajavaiset kuin "täydelliset" yksilöt. Tällä tavalla turvataan inhimiillisyys, mikä tarkoittaa toisista huolehtimista. Vammainen ihminen tarjoaa hyvän "kohteen" luonnostaan toteuttaa ihmisen korkeinta ominaisuutta rakkautta ja inhimiillisyyttä. Jos se häviää, niin ihmisistä voi tulla välinpitämättömiä, sillä he kuvittelevat toisten ihmisten pärjäävän tässä elämässä: inhimiillisyys on silloin katoava luonnonvara.

 

Marianne Turusen luennon herättämät ajatukset

 

Terveyden edistäminen on meidän kaikkien tehtävä, mutta mielestäni aloite on tultava ihmisestä itsestään. Yhteiskunnan tehtävä on auttaa edellytysten luomisessa: tiedon jako, terveyden edistämiseen kuuluvien päätösten toteuttaminen.

Yhteiskunta on terveyden edistämisen suhteen liian moniportainen: viranhaltija, lautakunta, hallitus ja valtuusto. Onko näissä portaissa riittävän taitavia ja terveyden edistämisen tärkeyden tunnustamia henkilöitä? Ei varmaan. Hetkelliset taloudelliset seikat painavat viime kädessä eniten. Jos asioista päättävät ihmiset eivät edistä edes omaa terveyttään, niin miten he voivat ymmärtää muiden terveyden edistämisen tärkeyttä.

 

Kun ravitsemus ja liikunta ovat perusedellytyksiä terveelle elämälle, niin näihin tulisi panostaa. Olen huomannut, että kunnassa puhutaan enemmän siitä poistetaanko koiravero vai ei. Kunnan päättäviin elimiin ja viranhaltijoihin tulisi valita henkilöitä, joiden asenne terveyden edistämiseen on aktiivinen. Miten se on mahdollista? Oma esimerkki on paras tae. Kuka pystyy todistamaan, että kunnan veroäyri halpenee, kun ihmiset tulevat terveemmiksi. Tuloksethan näkyvät vuosikymmenien kuluttua. Kai se on niin, kun kunnan rahat loppuvat, niin kansa alkaa tervehtyä.

Ensio.

Luennossa tuli monta näkökulmaa potilaan neuvonnassa. Jos kuvitellaan tilanne potilaan tullessa sairaalaan, niin mitä tehdään hänen hyväkseen terveysneuvonnassa. Itselläni ei ole kokemusta siitä, miten potilaan  neuvontaan tartutaan. Tullessaan sairaalaan, neuvonta lienee vähäistä. Kun hän lähtee sairaalasta, niin neuvonta pitäisi olla tehokasta, mutta onko se? Neuvonta rajoittuu varmaan itse sairauteen, mutta ei potilaan kokonaisvaltaiseen hoitoon.

Ei riitä, että hoidetaan se yksi sairaus, mitä varten hän on tullut sairaalaan. Potilaalle pitää tehdä "lähtöselvitys", jossa käydään läpi ne riskitekijät, jotka ovat potilaalla. Riskitekijöiden kartoitukseen osallistuisivat kaikki mahdolliset tahot, joilla on asiantuntemus siihen. Se ei kuitenkaan ole resurssipulan takia mahdollista; niin ainakin on annettu ymmärtää.

 

Luennossa tuotiin hyvin esille eri käyttäytymistyypit ja miten heitä neuvonnassa tulisi ohjata. Tämä on hienovaraista suhtautumista. Itse kannattaisin rohkeampaa ja suorasukaisempaa tapaa. Oma kokemukseni tukee tätä käsitystä. Yli 40 vuotta sitten lääkäri pelotteli minut sokeritaudin mahdollisuudella, ellen muuta ruokatottumuksiani. Ei hän kyllä kysellyt niitä. Hän antoi tiukan ruokavalion, mutta kun hän ei ollut ravitsemuksen asiantuntija, niin tuli ongelmia. Sokeriarvot normalisoituivat, mutta kiinnostus ravitsemukseen tuli. Pitäisikö valistuksen saralle  mobilisoida jokin Laestadiuksen tapainen persoona, joka osaisi pelotella ihmiset muuttamaan elintapansa.

Hyvä lista eri käyttäytymistyypeistä on varmaan aivan asianmukainen apu ihmisen käsittelyssä. Se on vain runko. Kun potilas tulee "käsittelyyn", niin menee varmaan pitkä hetki, kun on potilaan profiili luotu. Sen jäkeen pitäisi olla "selkärangassa" ohjeet käsittelyyn. Onnistuuko se? Vaatii psykologista taitoa ja vaistoa, jotta oikeanlainen neuvonta onnistuu. Ei ole aivan helppoa.

Eräs asia jäi mieleeni: Nimittäin huoleton elämäntyyli. Tuli esille, että tällainen elämäntyyli alentaa verenpainetta. Tämä on aivan luonnollista, jos ajatellaan hormonaalisesti. Huolestuneisuus ja stressi kohottaa verenpainetta. Tässä tilassa ihmisessä erittyy mm. kortisoli-hormonia, joka nostaa verenpainetta. Sama vaikutus on myös adrenaliinilla.

Ajatus:

Ei vanha koira opi haukkumaan. ihmisten neuvonta tulisi tapahtua jo nuorena eli silloin, kun ihmismieli on oppimisiässä. Tulee mieleen uskonnollin kasvatus. Lapsena opitaan nämäkin tavat, niin miksei myös terveysneuvonta. Ei riitä, että viiden vuoden välein, vaan vuosittain. Neuvonta tulee olla jatkuvaa, koska joka vuosi tulee uusia ikäluokkia. Ensio

 

 

 

Mitä on terveys? Tätä asiaa valotettiin monelta puolelta. Tuli esiin monenlaisia määritelmiä. Jäin itsekin pohtimaan asiaa. Ei nimittäin ole aivan yksinkertaista sanoa, kuka on terve ja kuka sairas. Luennolla tuotiin esille eri lähestymistapoja: funktionaalinen, voimavaralähtöinen ja biolääketieteellinen lähestymistapa. Toisin esiin vielä yhden: yksilön oman näkemyksen. Kun näin tehdään, yksilö alkaa miettiä ja voi päätyä sellaiseen tulokseen kuin: olosuhteisiin nähden olen terve. Ei ole nimittäin mahdollista saavuttaa WHO:n asettamaa kriteeriä terveydestä: Täydellinen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Voisin keventää hieman kertomalla yhden tapauksen elävästä elämästä. Keskustelussa tuli esille ihmisen terveys. Jokaisella oli oma näkemyksensä ja luettelivat eri sairauksiaan, kunnes yksi lausahti: kenellä on terveen paperit; minulla on. Syntyi hiljaisuus. Henkilö oli ollut mielisairaalassa aikoinaan hoidossa ja sieltä lähtiessään saanut paperin, jossa luki: terve. Tunnelmassa syntyi hilpeä jakso. Voiko asian osuvammin sanoa.

Uusi näkökulma.

Haluaisin tuoda uuden näkökulman terveyteen ja sen edistämiseen. On monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin. Perusta luodaan kuitenkin terveellisellä ja riittävällä ravinnolla. En käytä tässä yleisesti esille tuotua sanontaa: riittävän monipuolinen ruoka. Monipuolinen on epämääräinen käsitteenä ja sitä joudutaan aina selittämään. Terveellinen- käsitteessä pureudutaan suoraan ravintoaineisiin ja riittävässä energiamäärään. Kun ihminen "tankkaa" hyvin, hän jaksaa liikkua, harrastaa, tehdä työtä, olla henkisesti vireä jne. Hyvä ravitsemus on edellytys muulle hyvinvoinnille. Ensio