Bengt Lindströmin luennon herättämät ajatukset.

Ei ole kovinpitkä aika siitä, kun vammaiset haluttiin sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle pois näkyvistä. Hyvin hitaasti tuli myöskin esim. kaupunkisuunnittelussa huomioon otetuksi vammaisten tarpeet liikkumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen helpottamiseksi. Luento oli esimerkki siitä, että vammainen voi elää suhteellisen normaalia elämää. Tässä täytyy kyllä muistaa, että se on paljon ihmisen persoonasta johtuvaa, että pystyy mukautumaan omaan poikkeavaan olotilaan. Suhtautumisessa omaan vajavaisuuteen voi vaikuttaa se, onko syntymästään vammainen vai myöhemmässä vaiheessa. Uskoisin syntymästään vammaisen olevan henkisesti vahvempi kestämään oman vajavaisuutensa.

 

Tulevaisuus voi olla aika pelottava, kun sikiötutkimuksissa voidaan määritellä, syntyykö vammainen lapsi, jolloin on houkutus keskeyttää raskaus. Tässä on kysymys eräänlaisesta rodun jalostuksesta. Mielestäni yhteiskuntaan kuuluu niin vajavaiset kuin "täydelliset" yksilöt. Tällä tavalla turvataan inhimiillisyys, mikä tarkoittaa toisista huolehtimista. Vammainen ihminen tarjoaa hyvän "kohteen" luonnostaan toteuttaa ihmisen korkeinta ominaisuutta rakkautta ja inhimiillisyyttä. Jos se häviää, niin ihmisistä voi tulla välinpitämättömiä, sillä he kuvittelevat toisten ihmisten pärjäävän tässä elämässä: inhimiillisyys on silloin katoava luonnonvara.

 

Marianne Turusen luennon herättämät ajatukset

 

Terveyden edistäminen on meidän kaikkien tehtävä, mutta mielestäni aloite on tultava ihmisestä itsestään. Yhteiskunnan tehtävä on auttaa edellytysten luomisessa: tiedon jako, terveyden edistämiseen kuuluvien päätösten toteuttaminen.

Yhteiskunta on terveyden edistämisen suhteen liian moniportainen: viranhaltija, lautakunta, hallitus ja valtuusto. Onko näissä portaissa riittävän taitavia ja terveyden edistämisen tärkeyden tunnustamia henkilöitä? Ei varmaan. Hetkelliset taloudelliset seikat painavat viime kädessä eniten. Jos asioista päättävät ihmiset eivät edistä edes omaa terveyttään, niin miten he voivat ymmärtää muiden terveyden edistämisen tärkeyttä.

 

Kun ravitsemus ja liikunta ovat perusedellytyksiä terveelle elämälle, niin näihin tulisi panostaa. Olen huomannut, että kunnassa puhutaan enemmän siitä poistetaanko koiravero vai ei. Kunnan päättäviin elimiin ja viranhaltijoihin tulisi valita henkilöitä, joiden asenne terveyden edistämiseen on aktiivinen. Miten se on mahdollista? Oma esimerkki on paras tae. Kuka pystyy todistamaan, että kunnan veroäyri halpenee, kun ihmiset tulevat terveemmiksi. Tuloksethan näkyvät vuosikymmenien kuluttua. Kai se on niin, kun kunnan rahat loppuvat, niin kansa alkaa tervehtyä.